Päätöslyhennelmät

Tälle sivulle on koottu kanteluiden päätöslyhennelmiä. Alueelliset päätöslyhennelmät löydät valitsemalla ylhäältä oikealta Valitse alue -kartasta haluamasi alueen. Päätöslyhennelmiä löytyy vain Länsi- ja Sisä-Suomen avilta.

 

Tietoa alueelta

Kantelujen päätöslyhennelmät - Länsi- ja Sisä-Suomi

2019 | 2018 | 2016 | 2015


KANTELUT 2019

 

Määräaikainen koulusta erottaminen edellyttää päätöksentekoa, perusteellista harkintaa ja opetuksen järjestämistä myös erottamisen aikana

Aluehallintovirasto antoi päätöksellään 26.3.2019 yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle huomautuksen päätöksenteon laiminlyönnistä. Aluehallintovirasto kiinnitti myös huomiota määräaikaisen erottamisen perusteiden perusteelliseen harkintaan, velvollisuuteen järjestää oppilaalle opetusta määräaikaisen erottamisen aikana sekä velvollisuuteen ohjata oppilas opiskeluhuollon palveluihin ja näiden palvelujen järjestämiseen opiskeluhuoltolain mukaisesti.

Tapauksessa oppilas oli tupakoinut vapaa-aikana koulun asuntolan parvekkeella, minkä seurauksena rehtori oli sopinut huoltajan kanssa, että oppilas on poissa koulusta vajaan kuukauden ajan. Aluehallintovirasto totesi, että kyse oli tosiasiassa oppilaan määräaikaisesta erottamisesta.

Aluehallintovirasto toi päätöksessä esille, että yksityisenkin koulun järjestämässä perusopetuksessa on kyse julkisen hallintotehtävän hoitamisesta. Sitäkin sitoo siten perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyt velvoitteet perustaa julkisen vallan käyttö lakiin ja noudattaa kaikessa julkisessa toiminnassa tarkoin lakia. Määräaikaisessa erottamisessa on kyse julkisen vallan käytöstä, joka edellyttää hallintolain mukaisen kirjallisen hallintopäätöksen tekemistä. Julkisen vallan käytöstä ei voida sopia. Huoltajan mahdollinen suostumus erottamiseen ei poista velvollisuutta tehdä hallintopäätöstä tai noudattaa päätöksenteossa perusopetuslaissa säädettyjä erottamisen perusteita.

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 36 §:n perusteella oppilas voidaan erottaa vain kouluaikana tapahtuneen asiattoman käytöksen vuoksi. Oppilaalla oli ollut koulussa aiemmin lukukaudella asiatonta käytöstä, mutta erottamisen syynä oli ollut tupakointi. Perustetta erottamiselle ei siten ollut tuolloin ollut. Aluehallintovirasto toi päätöksessä esille myös hallintolain 6 §:ssä säädetyn suhteellisuusperiaatteen, joka edellyttää yksittäisessä tilanteessa arvioimaan, onko kirjallinen varoitus määräaikaiseen erottamiseen nähden lievempänä keinona riittävä oppilaan käytökseen puuttumiseksi.

Aluehallintovirasto katsoi, että päätöksenteon laiminlyönnin vuoksi myöskään perustuslain 21 §:ssä perusoikeutena säädetty oikeus oikeusturvaan, johon kuuluu muun muassa oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta, ei ollut toteutunut. Oppilaalle olisi lisäksi tullut koulusta erottamisen aikana järjestää opetusta, niin että hän ei jää jälkeen opinnoissaan. Oppilas olisi myös tullut ohjata opiskeluhuollon palveluihin huomioiden, että hänen käytöksensä oli huolestuttanut koulun työntekijöitä koko lukukauden ajan.

Päätös 26.3.2019 LSSAVI/839/2018


Opetuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään ruokailun myös työtaistelun aikana

Kunta oli pyytänyt huoltajia varaamaan oppilaille kahdeksi päiväksi omat eväät kouluun mukaan, sillä kunta ei ollut järjestänyt ruokapalveluiden työntekijöiden lakosta johtuen kouluruokailua kyseisenä aikana. Kouluissa oli varauduttu vain mahdollisesti ilman eväitä kouluun saapuvien oppilaiden ruokahuoltoon ja täydentämään muidenkin oppilaiden eväitä välipalan tyyppisellä ruualla.

Aluehallintovirasto antoi 15.5.2019 päätöksellään kunnalle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle tarjota kaikille oppilaille yhdenvertaisesti koulupäivinä maksuton ja täysipainoinen ateria. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että perusopetuslain 31 §:n 2 momentissa velvoitetaan tarjoamaan oppilaille jokaisena työpäivänä täysipainoinen maksuton ateria. Kyseistä velvollisuutta voidaan rajoittaa vain valmiuslain 3 §:ssä erikseen säädetyissä poikkeustilanteissa. Ammattiyhdistyksen määräämä lakko ei ole laissa tarkoitettu poikkeustilanne.

Kunta oli perustellut tilanteen olleen haastava työnantajalle muun muassa siksi, että lakkoilmoitus oli ajoittunut syyslomaviikolle. Aluehallintovirasto totesi, ettei lakia voida jättää noudattamatta sillä perusteella, että lakisääteisen palvelun tuottaminen on vaikeaa tai kallista. Kunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että se pystyy täyttämään lakisääteiset velvollisuutensa myös normaalioloissa ilmenevissä poikkeustilanteissa.

Päätös 15.5.2019 LSSAVI/9447/2018


Kunta on velvollinen huolehtimaan lakisääteisten kuljetuspalveluiden asianmukaisesta toteutumisesta

Kantelijat kertoivat aluehallintovirastolle osoittamissaan kanteluissa, että kunta ei ollut järjestänyt perusopetus- ja vammaispalvelulain mukaisia kuljetuksia lain edellyttämällä tavalla. Kuljetuspalvelut kunnassa järjesti kunnan tytäryhtiö, joka ei ollut aina hakenut kuljetukseen oikeutettuja lapsia ajallaan kyytiin, ja toisinaan kyyti ei ollut saapunut lainkaan.

Aluehallintovirasto totesi 8.8.2019 antamassaan päätöksessä, että kunnan velvollisuutena on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaisesti järjestää kyseisen lain mukaiset kuljetukset sekä perusopetuslain 32 §:n mukaiset koulukuljetukset. Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla kunnan velvollisuutena on huolehtia lakisääteisten kuljetuspalveluiden asianmukaisesta toteutumisesta. Tämän vuoksi kunnan selvityksessään esiin tuomat tytäryhtiön ongelmat riittävän kuljetuskapasiteetin järjestämiseksi eivät olleet peruste laiminlyödä laissa kunnalle säädettyjä velvollisuuksia. Kunta on kuntalain 8 §:n mukaisesti ensisijaisesti vastuussa siitä, että se pystyy tarjoamaan hallintolain 7 §:n edellyttämällä tavalla laissa säädetyt kuljetuspalvelut niin, että kuljetuspalveluun oikeutetut henkilöt saavat kuljetuspalvelut sovittuina ajankohtina.

Aluehallintovirasto kiinnitti kunnan huomiota velvollisuuteen huolehtia lakisääteisten kuljetuspalveluiden asianmukaisesta toteutumisesta ja painotti, että tytäryhtiön estyessä järjestämästä kuljetuksia on kunnan vastuulla järjestää kuljetukset jollakin toisella tavalla.

Päätös 8.8.2019 LSSAVI/8214/2018 ja LSSAVI/8542/2018


Kaikilla oppilailla on yhdenvertainen oikeus osallistua koulun järjestämiin joulujuhliin

Koulu oli järjestänyt opetukseen kuuluvan joulujuhlan kirkossa ja juhla oli ollut sisällöltään uskonnollinen. Joulujuhlassa oli laulettu uskonnollista sanomaa sisältäviä joululauluja, esitetty jouluevankeliumi ja pappi oli pitänyt puheen, minkä vuoksi kaikki oppilaat eivät olleet voineet yhdenvertaisesti osallistua joulujuhlaan.

Aluehallintovirasto totesi 10.9.2019 antamassaan päätöksessä, että Suomen perustuslain 6 §:n mukaisesti kukaan ei saa tulla asetetuksi eri asemaan uskontonsa tai vakaumuksensa vuoksi ja perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tämän vuoksi ketään ei voida velvoittaa osallistumaan uskonnon harjoittamiseen vastoin hänen omaa tahtoaan. Uskonnonvapaus koskee kaikkia oppilaita riippumatta siitä, kuuluuko oppilas johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämän vuoksi uskonnon harjoittamista sisältäviin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista niin uskontoa kuin elämänkatsomustietoakin opiskeleville oppilaille.

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetusasetuksen 3 §:n 5 momentin mukaisesti joulujuhla on osa opetusta, minkä vuoksi tilaisuuden on oltava sellainen, että kaikki oppilaat voivat siihen hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla yhdenvertaisesti osallistua. Tämän vuoksi koulun joulujuhlaa järjestettäessä on huomioitava, että tilaisuuteen osallistuminen ei saa rikkoa kenenkään oppilaan uskonnonvapautta. Aluehallintovirasto totesi perustuslakivaliokunnan mietintöön viitaten, että koulun joulujuhlassa voidaan kuitenkin uskonnollinen suvaitsevaisuus ja kulttuuriperimä huomioiden esittää uskonnollista alkuperää olevia traditioita, kunhan kyseiset traditiot eivät muodosta juhlien keskeistä sisältöä. Tämän vuoksi joulujuhlassa lauletut muutamat uskonnollista alkuperää olevat joululaulut ja jouluevankeliumin esittäminen eivät vielä yksin tehneet tilaisuudesta uskonnollista. Sen sijaan aluehallintovirasto katsoi, että papin uskonnollinen puhe ei ollut sellainen suomalaiseen kulttuuriperimään liittyvä seikka, joka olisi ollut liitettävissä koulun joulujuhlaan yleisen suvaitsevaisuuden nimissä.

Aluehallintovirasto totesi, että joulujuhlan järjestäminen kirkossa ei tee tilaisuudesta uskonnollista, vaan merkityksellistä on, että tilaisuus ei saa olla keskeiseltä sisällöltään uskonnollinen. Kokonaisuutena arvioiden aluehallintovirasto totesi, että koulun joulujuhla oli sisältänyt merkityksellisiltä osin uskonnollista sisältöä. Aluehallintovirasto kiinnitti lautakunnan ja rehtorin huomiota oppilaiden yhdenvertaiseen oikeuteen osallistua opetukseen kuuluvaan koulun joulujuhlaan ja siihen, että joulujuhlan sisältö ei saa loukata oppilaiden uskonnonvapautta.

Päätös 10.9.2019 LSSAVI/12512/2018


Opetuksen järjestäjän on kohdeltava oppilaita yhdenvertaisesti opetusta ja opetukseen liittyviä retkiä järjestettäessä

Esiopetuksessa olevaa oppilasta ei oltu otettu mukaan luokan yhteiselle uimahalliretkelle, sillä koulu oli katsonut, ettei se pärjää uimahallissa oppilaan kanssa yhden avustajan voimin. Koulu oli katsonut, ettei se voinut ottaa oppilasta mukaan uimahalliretkelle, koska se ei voinut taata oppilaan erityispiirteet huomioiden hänen turvallisuuttaan uimahallissa. Oppilaalle oli järjestetty uimahalliretken ajaksi korvaavaa toimintaa koulussa.

Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 30 §:n 1 momentin mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta. Oikeudellisesti sitovissa opetushallituksen hyväksymissä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei määrätä järjestämään oppilaille uimaopetusta esiopetuksen aikana. Opetussuunnitelman perusteissa kuitenkin edellytetään opetuksen järjestäjää hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan muun muassa liikuntatoimen tarjoamia mahdollisuuksia esiopetusta toteutettaessa, minkä vuoksi uimahallissa käyminen voi kuulua osaksi esiopetusta.

Aluehallintovirasto toi päätöksessään esille, että esiopetuksen järjestäjän sisällyttäessä uimaopetuksen osaksi esiopetusta, on se velvollinen huolehtimaan siitä, että kaikki oppilaat voivat hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla yhdenvertaisesti osallistua uimaopetukseen. Kaikilla oppilailla on muutoinkin tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vuoksi oikeus osallistua muihinkin esiopetuksen aikana toteutettaviin retkiin, jos sellaisia järjestetään.

Aluehallintovirasto totesi, että oppilaan oikeutta osallistua uimahalliretkelle ei oltu voitu evätä sillä perusteella, että koululla ei ollut ollut käytettävissään riittävästi henkilökuntaa oppilaan turvallisuuden takaamiseksi. Opetuksen järjestäjän velvollisuutena on hankkia koulun järjestämälle retkelle riittävät henkilöstöresurssit, jotta kaikki oppilaat voivat osallistua retkelle ja retki toteutuu kaikkien oppilaiden kohdalla perusopetuslain 29 §:n edellyttämällä tavalla turvallisesti. Aluehallintovirasto antoi lautakunnalle, opetuspäällikölle ja rehtorille huomautuksen vastaisen toiminnan varalta oppilaiden yhdenvertaisesta kohtelusta opetusta ja opetukseen liittyviä retkiä järjestettäessä.

Päätös 28.10.2019 LSSAVI/6396/2019


KANTELUT 2018

 

Koulun työntekijällä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus

Lapsen huoltaja kanteli aluehallintovirastolle muun muassa opettajan tekemästä aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta sekä siitä, että opettaja ei kertonut vanhemmille ilmoituksen tekemisestä.

Aluehallintovirasto totesi 9.2.2018 antamassaan päätöksessä, että lastensuojelulain 25 §:n mukaan muun muassa opettajalla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantava olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Kynnys ilmoituksen tekemiseen ei saa olla liian korkealla. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on nimenomaan velvollisuus eikä edellytä lapsen tai vanhemman suostumusta. Laissa ei myöskään säädetä, että ilmoituksen tekemisestä tulisi kertoa perheelle. On kuitenkin hyvän hallintotavan mukaista toimia niin, ellei ole erityisiä syitä jättää sitä tekemättä. Tällaisia erityisiä syitä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun käsikirjan mukaan esimerkiksi asian kiireellisyys tai se, että kertominen vaarantaisi lapsen hyvinvoinnin.

Aluehallintovirasto painotti päätöksessään, että lastensuojelun lähtökohtana on lapsen edun toteutuminen. Tärkeää on, että ilmoitusvelvollinen henkilö ilmoittaa lapsesta lastensuojeluviranomaisille silloinkin, kun hän ei ole varma ilmoituksen tarpeellisuudesta. Lapsen kannalta on vahingollista, jos hänen kasvunsa ja kehityksensä tai huolenpitonsa vaarantuu tekemättä jätetyn ilmoituksen vuoksi. Lastensuojeluilmoitusta ei voida katsoa perusteettomaksi, vaikka ilmoitus ei johtaisikaan lastensuojelun asiakkuuteen.

Päätös 9.2.2018 LSSAVI/911/06.06.01/2017


Oppilaan puhelimen haltuunoton on perustuttava lakiin

Kantelun kohteena olevassa asiassa osa koulun opettajista keräsi kaikkien oppilaiden puhelimet oppitunnin alussa tarkoitukseen varattuun laatikkoon. Oppilaat eivät olleet tilanteessa käyttäneet puhelimia, vaan kyseessä oli opettajien tapa. Koulun järjestyssäännöissä oli linjattu, että koulu voi ottaa talteen sääntöjen vastaiset tavarat.

Aluehallintovirasto kiinnitti koulun oppilaan tekemään kanteluun 7.5.2018 antamassaan päätöksessä lautakunnan ja koulun rehtorin huomiota lainmukaiseen menettelyyn puhelimen haltuunotossa sekä järjestyssääntöjen sisällön lainmukaisuuteen. Aluehallintovirasto totesi, että perusopetuslain 36 d §:n 1 momentin mukaan rehtorilla tai koulun opettajalla on oikeus työpäivän aikana ottaa haltuun sellainen esine, jolla oppilas häiritsee opetusta tai oppimista. Laissa tarkoitetaan tilannetta, jossa oppilas on jo aiheuttanut häiriötä. Puhelin ei ole sellainen esine, jonka hallussapito koulupäivän aikana on lain mukaan kielletty.

Aluehallintovirasto toi päätöksessä esille, että puhelimen haltuunotossa on kyse julkisen vallan käytöstä, jonka tulee perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti perustua lakiin. Tällaista toimenpidettä käytettäessä on huomioitava hallintolain 6 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Puhelimen haltuunotolla puututaan oppilaan perustuslain 15 §:ssä säädettyyn omaisuuden suojaan. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perusoikeuksien rajoittamisen on perustuttava lakiin sekä oltava välttämätöntä sekä tarkkaan rajattua. Opettajan on siten lähtökohtaisesti mahdollista kerätä oppilaan puhelin ainoastaan laissa säädetyissä tilanteissa eli silloin, kun oppilas on jo aiheuttanut oppitunnilla tai koulun tilaisuudessa häiriötä puhelimen käytöllään. Tällöinkin puhelimen haltuunotto voi kestää perusopetuslain 36 g §:n 1 momentin mukaisesti ainoastaan välttämättömän ajan.

Aluehallintovirasto toi esille, että oikeuskäytännössä on arvioitu edellytyksiä rajoittaa henkilön perusoikeuksia suostumuksen perusteella ja katsottu, että tällaiseen rajoittamiseen on suhtauduttava varovaisesti. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilaan osalta on huomioitava edellytykset iän ja kehitystason perusteella ymmärtää suostumuksen merkitys sekä se, että oppilas on alisteisessa asemassa kouluun eli perusoikeuden rajoituksen toimeenpanijaan nähden. Koulu voi tiedustella oppilaalta suostumusta luovuttaa puhelin pois oppitunnin ajaksi, mutta suostumuksen on oltava silloin aidosti vapaaehtoinen. Jos oppilas ei ikänsä ja kehitystasonsa puolesta ymmärrä asian merkitystä, suostumusta voidaan kysyä huoltajalta.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään myös, että koulun järjestyssäännöt eivät voi olla ristiriidassa lain kanssa eikä niillä voida laajentaa laissa säädettyjen kurinpitotoimien käyttöalaa. Järjestyssäännöistä on käytävä selvästi ilmi, mitkä määräykset ovat velvoittavia ja perustuvat lakiin ja mitkä taas ovat suosituksia. Järjestyssäännöissä ei siten voida määrätä luovuttamaan puhelin oppitunnin ajaksi sille tarkoitettuun laatikkoon, mutta sitä voidaan suositella.

Päätös 7.5.2018 LSSAVI/2549/2017


Yksityisen opetuksen järjestäjän on kohdeltava lapsia oppilasvalinnassa yhdenvertaisesti

Yksityisellä koululla oli käytössä oppilasvalinnassa kouluvalmiuksien ryhmäarviointi. Arviointi järjestettiin niille koulun esiopetusryhmien lapsille, joiden kouluvalmiutta oppilasvalintaryhmän jäsenet eivät olleet voineet todeta käyneillään esiopetusryhmissä, sekä kaikille muista esikouluista tuleville lapsille. Koulun selvityksen mukaan oppilasvalinta perustui arvioon lapsen yleisestä koulukypsyydestä ja tuen tarpeesta. Arvio tehtiin mahdollisen ryhmäarvioinnin lisäksi vanhempien ja esikoulunopettajan täyttämien lomakkeiden, heidän haastattelujensa sekä mahdollisten asiantuntijalausuntojen perusteella. Saatujen tietojen perusteella arvioitiin, mitä tukea lapsi tulee koulussa mahdollisesti tarvitsemaan ja pystyykö koulu vastaamaan tuen tarpeeseen.

Kantelijoiden lasta ei oltu otettu koulun oppilaaksi, koska hänen oli arvioitu tarvitsevan opetuksessa sellaisia erityisen tuen keinoja, jotka vaatisivat oppilaan ohjaamista hyvinkin yksilöllisesti eriyttäen ja joiden toteuttamista yleisopetuksen ryhmässä ei ollut mahdollista turvata. Oppilasvalintaryhmälle oli muodostunut kouluvalmiudesta saamiensa tietojen perusteella käsitys, että lapsella oli toiminnanohjaus- ja vuorovaikutustaidoissa, keskittymisessä ja sääntöjen noudattamisessa haasteita, joihin ei koulun käyttämän pedagogiikan keinoin kyettäisi yleisopetuksen ryhmässä vastaamaan.

Aluehallintovirasto antoi päätöksellään 11.7.2018 opetuksen järjestäjälle huomautuksen vastaisen varalle oppilasvalinnan ja siihen liittyvän päätöksenteon toteuttamisesta lainmukaisesti. Aluehallintovirasto totesi, että yksityinen koulu voi olla ottamatta oppilaaksi vain lapsen, joka tarvitsee erityistä tukea, koska vain kunta on velvollinen sitä järjestämään. Mahdollinen erityisen tuen tarve tulee arvioida perusopetuslain 17 §:ssä säädetyn selvityksen perusteella, josta koulun käyttämässä kouluvalmiuksien arvioinnissa ei ollut kyse. Tehostetun tuen tarpeen perusteella koulu ei voi jättää valitsematta lasta koulun oppilaaksi, koska jokaisen opetuksen järjestäjän on annettava tehostettua tukea.

Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että toissijaista oppilasvalintaa koskevassa perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa ei säädetä mahdollisuudesta päättää oppilasvalinnasta kouluvalmiuksien arvioinnin perusteella. Koulun käyttämä kouluvalmiuksien arviointi johti lisäksi hallintolain 6 §:ssä säädettyjen yhdenvertaisuuden ja puolueettomuuden periaatteiden vastaiseen kohteluun. Arviointia ei oltu tehty kaikille, ja se oli käytännössä keskittynyt lapsen käyttäytymisen arviointiin. Arvioinnilla koulu halusi siten jättää valitsematta oppilaiksi sellaiset lapset, joiden käyttäytymisessä saattaisi ilmetä koulussa haasteita, mikä voisi vaatia koululta sekä ajallista että rahallista panostusta. Menettely johti selvästi yhdenvertaisuuslaissa kiellettyyn syrjintään henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Koulu ei ollut menetellyt myöskään oppilasvalintaa koskevassa päätöksenteossa lainmukaisesti. Rehtori ei ollut tehnyt hallintolain mukaista kirjallista päätöstä, jossa valitsematta jättäminen olisi perusteltu ja jossa olisi ollut muutoksenhakuohjeet. Ryhmäarvioinnissa tehtyjä havaintoja oli käytetty ratkaisun perusteena, mutta niitä ei oltu hallintolain 42 §:n edellyttämällä tavalla kirjattu, niin että vanhemmat olisivat saaneet oppilasvalintaryhmän kirjaamat tiedot päätöksentekoa edeltävästi tietoonsa.

Päätös 11.7.2018 LSSAVI/935/2017


Opettajien on täytettävä kelpoisuusasetuksessa asetetut vaatimukset

Koulussa oli toiminut useita epäpäteviä henkilöitä opettajien lyhyt- ja pitkäkestoisissa sijaisuuksissa. Annetun selvityksen mukaan sijaisuuksiin valitut henkilöt oli katsottu sopiviksi toimimaan kyseisissä tehtävissä. Sijaisuusjaksot olivat kestäneet pääsääntöisesti alle puoli vuotta, mutta muun muassa erityisluokanopettajan tehtävässä oli toiminut koulutukseltaan epäpätevä henkilö noin kymmenen vuoden ajan. Selvityksen mukaan kyseinen henkilö oli hoitanut työtehtävänsä asiantuntevasti ja tunnollisesti muodollisen pätevyyden puuttumisesta huolimatta.

Aluehallintovirasto totesi 8.8.2018 antamassaan päätöksessä, että opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen (kelpoisuusasetus) 23 §:n mukaisesti alle puoli vuotta kestävässä opettajan sijaisuudessa voi toimia muodollisesti epäpätevä henkilö, jos henkilö on muutoin taidoiltaan soveltuva toimimaan sijaisena. Sijaisuusjakson kestäessä yli puoli vuotta mutta alle vuoden voidaan epäpätevä henkilö määrätä toimimaan sijaisena ainoastaan, jos kelpoisuusvaatimuksen täyttäviä henkilöitä ei ole saatavilla tai siihen on muu erityinen syy. Yli vuoden kestäviin opettajan sijaisuuksiin ja määräaikaisuuksiin on näin ollen palkattava aina kelpoisuusasetuksen vaatimukset täyttävä henkilö. Oppilaiden oikeusturvan kannalta on kuitenkin tärkeää, että myös alle vuoden kestävään sijaisuuteen valitaan aina mahdollisimman pätevä henkilö.

Aluehallintovirasto kiinnitti opetuksesta vastaavaan lautakunnan huomiota kunnan velvollisuuteen noudattaa kelpoisuusasetuksen asettamia kelpoisuusvaatimuksia opettajia palkattaessa. Aluehallintovirasto katsoi, että vaikka henkilöt olivat hoitaneet työtehtävänsä asiantuntevasti ja tunnollisesti, ei viranomainen voi poiketa sitovista kelpoisuussäännöksistä oman arviointinsa perusteella.

Päätös 8.8.2018 LSSAVI/4154/2017


KANTELUT 2016

 

Oppilaan erityisruokavaliota koskeva asia tulee käsitellä joutuisasti ja asiassa tulee tehdä valituskelpoinen hallintopäätös

Aluehallintovirasto käsitteli kaksi kantelua, jotka koskivat oppilaiden erityisruokavaliota. Kantelun tehneet huoltajat olivat vaatineet lapsilleen erityisruokavaliota kouluun. He pitivät kaupungin menettelyä epäselvänä ja toivat kanteluissa esille, että asioiden käsittely oli kestänyt useita kuukausia. Kummassakaan tapauksessa kaupunki ei ollut tehnyt erityisruokavalioasiassa päätöstä.

Aluehallintovirasto totesi kanteluihin antamissaan päätöksissään, että kanteluiden ja saatujen selvitysten perusteella viranomaisen menettely oli ollut asioissa epäselvää. Kantelijat olivat saaneet ristiriitaista tietoa muun muassa siitä, mikä taho asiasta lopulta päättää. Tältä osin menettely ei ole ollut hyvän hallintotavan mukaista, eikä viranomaisen neuvontavelvollisuus ollut toteutunut. Aluehallintovirasto katsoi, että oppilailla ja heidän huoltajillaan oli perusopetuslain 31 §:n ja 42 a §:n perusteella oikeus saada kouluruokailua koskevasta asiasta kirjallinen päätös muutoksenhakuohjeineen. Asia tuli käsitellä hallintolain mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä.

Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksissään kaupungin huomiota lainmukaiseen menettelyyn erityisruokavalioasiassa. Opetustoimen viranhaltijoilla tulee olla tiedossaan menettely, jota asiasta päätettäessä noudatetaan, asia tulee käsitellä ilman aiheetonta viivytystä ja asiasta tulee tehdä valituskelpoinen päätös.

Päätökset 3.10.2016 LSSAVI/1442/06.06.01/2016 ja 4.10.2016 LSSAVI/1441/06.06.01/2016


KANTELUT 2015

 

Huoltajan sähköpostiviesteihin ja niissä esitettyihin kysymyksiin on vastattava ilman aiheetonta viivästystä

Oppilaan huoltaja arvostelu kantelussaan muun muassa sitä, että koulun johtaja ei ollut lainkaan vastannut huoltajan lähettämään lapsensa opetusta ja tuen järjestämistä koskevaan sähköpostiviestiin ja siinä esitettyihin kysymyksiin.

Aluehallintovirasto totesi 17.6.2015 antamassaan kantelupäätöksessä, että hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Hallintolain 23 §:n 1–2 momenttien mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä ja viranomaisen on vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin. Viranomaisen tulee vastata sähköpostiviesteihin niin, että asiakkaalle ei jää epäselväksi, millä tavoin asia käsitellään ja asiakas saa vastauksen esittämiinsä kysymyksiin. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 12 §:n mukaan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena tai muutoin.

Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksessään huomiota siihen, että koulun johtajan olisi tullut oppilaan opetuksesta ja tukitoimista vastaavana viranhaltijana vastata hallintolain 8 §:n sekä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 12 §:n mukaisesti huoltajan lähettämään sähköpostiviestiin. Kyseiseen viestiin olisi tullut vastata siitäkin huolimatta, että koulu oli ollut asiassa yhteydessä huoltajaan jo aiemmin ja että opetuksen ja tuen järjestämistä koskevista kysymyksistä oli ollut tarkoitus keskustella seuraavassa huoltajan kanssa pidettävässä kokouksessa.

Päätös 17.6.2015 LSSAVI/1732/06.06.01/2015


Oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen voi toistuvien opettajan sijaisjärjestelyjen vuoksi vaarantua. Huoltajien esittämiin kirjallisiin vetoomuksiin on vastattava.

Huoltaja oli kantelussaan arvostellut kuntaa siitä, että määräaikaisena luokanopettajana toimiva henkilö ei täytä pätevän opettajan vaatimuksia sekä siitä, että kunta ei ollut vastannut huoltajien kunnalle lähettämään kyseistä opettajajärjestelyä koskevaan vetoomusasiakirjaan.

Aluehallintovirasto totesi 22.7.2015 antamassaan kantelupäätöksessä, että, kunta voi opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 23 §:n mukaan nimetä opetustehtäviin myös epäpäteviä henkilöitä, mikäli päteviä ei ole saatavilla, mutta samalla on varmistettava, että nimettävillä henkilöillä on riittävä koulutus ja taito tehtävän hoitamiseen. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan opetuksen toteuttaminen pidempiaikaisesti ja toistuvasti ilman pätevää opettajaa voi kuitenkin vaarantaa perusopetuslain 30 §:ssä säädettyä oppilaiden oikeutta saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja tukea. Aluehallintovirasto ilmaisi käsityksensä siitä, että kunta opetuksen järjestäjänä huolehtii myös asiassa esille tulleissa normaalista poikkeavissa olosuhteissa oppilaiden opetuksellisten oikeuksien toteutumisesta sekä siihen liittyvästä aktiivisesta hyvissä ajoin toteutetusta riittäviin hakumenettelyihin perustuvasta pätevän opettajan hakemisesta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan avustajien pidempiaikainen toistuva käyttö korvaamaan opettajien opetustyötä on varsin kyseenalainen ja on omiaan heikentämään samanaikaisesti sekä oppilaiden saamaa opetusta että myös avustajien tehtäviin kuuluvaa opetuksen tukea.

Aluehallintovirasto kiinnitti asiassa huomiota myös siihen, että kunnan olisi tullut hallintolain 8 §:n mukaisesti vastata vetoomuksen allekirjoittaneille huoltajille, miten asia käsitellään ja mitä mahdollisia toimenpiteitä sen johdosta on tehty tai aiotaan tehdä.

Päätös 22.7.2015 LSSAVI/1916/06.06.01/2015


Opetuksen järjestäjän on huolehdittava oppilaan opetuksen ja tuen toteuttamiseen kuuluvasta perusopetuslain mukaisesta päätöksenteosta sekä riittävästä erityisen tuen järjestämisestä

Kantelija oli arvostellut kaupungin toimintaa opetuksen ja erityisen tuen järjestämisestä sekä kotiopetusjaksojen toteutuksesta. Kantelijan mukaan huoltajaa ei myöskään riittävästi kuultu laadittaessa oppilaalle pedagogista selvitystä.

Aluehallintovirasto totesi kantelupäätöksessään, että oppivelvollinen voi perusopetuslain mukaan opiskella myös kotona. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kantelussa kuvatussa kotiopetusjärjestelyssä ei ole ollut kyse siitä, että huoltaja olisi päättänyt perusopetuslain 26 §:n nojalla oppilaan oppivelvollisuuden suorittamisesta kotona, vaan se on ollut opetuksen järjestäjän yhdessä huoltajan kanssa sopima ratkaisu järjestää erityisen tuen oppilaan opetus kotona. Kyse on siis käytännössä ollut erityisen tuen järjestämisen muuttamisesta ja siihen liittyvän opetuspaikan vaihtamisesta. Tähän nähden aluehallintovirasto totesi, että opetuksen järjestäminen kotona ei ole voinut olla ainoastaan kodin ja koulun välinen sopimusasia, vaan asiassa olisi tullut tehdä perusopetuslain 6 § ja 17 §:n nojalla hallinnollinen päätös opetuspaikan vaihtamisesta ja erityisen tuen päätöksen tarkistamisesta.

Aluehallintovirasto totesi kantelupäätöksessään lisäksi, että erityisen tuen oppilaan opetuksen järjestäminen kotona ei ole oppilaan edun ja oikeuksien kannalta ensisijainen eikä hyvä keino oppilaan koulunkäyntiin ja oppimisympäristöön liittyvien ongelmien ratkaisemisessa, koska opetus on vaikea resurssoida riittävästi ja toteuttaa käytännössä. Näin ollen oppilaan oikeudesta opetussuunnitelman mukaiseen ohjattuun opetukseen, opetukseen liittyviin tukimuotoihin ja etuuksiin ei voida kotiopetuksessa riittävästi huolehtia. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kotiopetusjärjestelyssä toteutettua opettajan käyntiä kotona kaksi tuntia viikossa ei voinut pitää riittävänä. Opetus oli jäänyt liiaksi huoltajien vastuulle.

Aluehallintovirasto totesi oppilaan poikkeaviin opetusjärjestelyihin liittyen lisäksi, että oppilaan opetus voidaan perusopetuslain 18 §:n nojalla järjestää toisin kuin perusopetuslaissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos se on perustelua muun muassa oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä. Tällöinkin on tehtävä asiassa hallinnollinen päätös.

Aluehallintovirasto totesi kuulemismenettelyn osalta, että perusopetuslain mukaisesti ennen erityisen tuen päätöstä laadittava pedagoginen selvitys on sellainen opetuksen järjestäjän laatima asiakirja, joka ei edellytä huoltajien kanssa yksimielisiä kirjauksia ja jonka laatiminen ei edellytä huoltajien kuulemista hallintolain 34 §:n tarkoittamalla tavalla. Koska oppilasta ja hänen huoltajiaan on kuitenkin lain mukaan kuultava ennen erityisen tuen päätöksen tekemistä, jossa pedagoginen selvitys on keskeinen perusteasiakirja, on tärkeää huolehtia jo pedagogista selvitystä laadittaessa huoltajien näkemyksen selvittämisestä ja tarvittavien oppilasta koskevien tietojen hankkimisesta huoltajilta sekä niiden kirjaamisesta pedagogisen selvityksen asiakirjoihin.

Aluehallintovirasto kiinnitti päätöksessään opetuksen järjestäjän huomiota perusopetuslain mukaiseen päätöksentekomenettelyyn erityisen tuen järjestämisessä ja opetuspaikan muuttamisessa sekä opetuksen järjestäjän velvollisuuteen järjestää erityisen tuen oppilaan opetus siihen kuuluvan tuntimäärän suhteen riittävällä tavalla.

Päätös 6.8.2015 LSSAVI/2033/06.06.01/2015


Päivitetty